Siirry sisältöön

Takaisin elämään uusien keuhkojen ansiosta

Ennen keuhkonsiirtoa Sanna ei jaksanut kävellä tai tehdä normaaleita kotiaskareita ilman taukoja. Keuhkonsiirto antoi hänelle hänen elämänsä takaisin. Nyt Sanna voi taas tehdä asioita, joihin ei pystynyt ennen siirtoa.

Sanna sairastui akuuttiin myelooiseen leukemiaan, kun hän oli kahdeksan. Hän sai solunsalpaajia ja siskoltaan luuydinsiirron. 11-vuotiaana leukemia uusiutui. Sanna sai taas solunsalpaajia ja kantasolusiirron siskoltaan. Sitten iskivät vaikea-asteiset käänteishyljinnät, jotka aiheuttivat hänelle alle viidentoista ikäisenä keuhkosairauden nimeltä obliteroiva bronkioliitti.

Sannan oli hankala hengittää, mutta lääkkeet helpottivat oloa. Kun Sanna oli päälle parikymppinen, alkoivat toistuvat keuhkoputkentulehdukset ja keuhkokuumeet. Ne heikensivät keuhkojen kuntoa. Sannalle tuli hengenahdistuksia, jotka vaativat sairaalahoitoa.

Ensimmäisen kerran lääkärit ottivat keuhkonsiirron puheeksi syksyllä 2015. Sannan ollessa osastolla, lääkäri kysyi, mitä jos Sanna tarvitsisi elinsiirron. Kysymys tuntui Sannasta lähinnä erikoiselta. Hän ei ollut koskaan ajatellutkaan elinsiirtoa.

– Vaikka minulla oli sairaat keuhkot, pärjäsin olosuhteisiin nähden mielestäni hyvin, Sanna kertoo.

Kysymys jäi kuitenkin mieleen ja maaliskuussa 2018 hän halusi lopullisen vastauksen: voisiko hän oikeasti saada uudet keuhkot? Toukokuussa 2019 Sanna oli jo elinsiirtolistalla odottamassa uusia keuhkoja. Odottaessaan leikkausta Sanna pyrki elämään niin normaalisti kuin pystyi. Kunto oli kuitenkin huono. 

Vaikka minulla oli sairaat keuhkot, pärjäsin olosuhteisiin nähden mielestäni hyvin.

Sanna odotti uusia keuhkoja vuoden, yhden kuukauden ja kaksi viikkoa. Sitten yhtenä iltana puhelin soi. Uudet keuhkot olivat löytyneet. Sinä yönä Sanna ei paljoa nukkunut. Seuraavana aamuna Sanna oli jo leikkaussalissa esivalmisteluissa. 

Sannaa pelotti, että leikkauksen aikana hänen elämänsä ei ole hänen omissa käsissään vaan kirjaimellisesti muiden käsissä. Mitä, jos hän ei herääkään leikkauksesta? Miltä tuntuu, kun hengitysputki poistetaan?

Keuhkonsiirtoleikkaus kesti seitsemän tuntia. Sanna oli teho-osastolla 18 päivää ja sen jälkeen vuodeosastolla vielä 17 päivää eli yhteensä yli kuukauden. 

Elinsiirron ansiosta sain elämäni takaisin. Voin elää normaalia arkea ja tehdä asioita, joita en kyennyt tekemään ennen keuhkonsiirtoa. 

Kotiin pääsyn jälkeen vei oman aikansa ennen kuin voimat palasivat. Ensimmäiset kuukaudet piti ottaa rauhallisesti jo sen takia, että rintakehä sai rauhassa luutua. 

– Elinsiirron ansiosta sain elämäni takaisin. Voin elää normaalia arkea ja tehdä asioita, joita en kyennyt tekemään ennen keuhkonsiirtoa. 

Uusien keuhkojen avulla Sanna jaksaa myös nyt olla kummina pienelle prinsessalle.