Satu sai uuden munuaisen ja vapautui sairaudesta
Sadulla todettiin perinnöllinen munuaissairaus jo lapsena. Hän eli oireetta pitkälle aikuisikään. Kolmekymppisenä hänellä nousi verenpaineet hurjasti ja aloitettiin verenpainelääkitys. Sen jälkeen elämä jatkui taas vuosia oireettomana, kunnes sairaus eteni vaiheeseen, jossa Satu tarvitsi keinomunuais- eli dialyysihoitoa.
Sadulle oli alusta alkaen selvää, että hän tekisi dialyysin kotona. Vapun 2021 jälkeen hän aloitti hemodialyysin sairaalassa ja harjoittelun kotidialyysia varten. Hän teki dialyysia kotona vajaan vuoden, kolmena päivänä viikossa, ensin kolme ja puoli tuntia, myöhemmin neljä tuntia kerrallaan. Elettiin korona-aikaa ja hän teki täysin etätyötä. Dialyysin aikainen kunto ei Sadun mukaan olisi riittänyt reissaamiseen, joka hänen työnkuvaansa olisi kuulunut, joten etätyö oli pelastus. Matkustaminen jäi muutenkin dialyysiaikana vähiin.
Vasta nyt olen huomannut, että olen ollut todella sairas. Energian määrä näkyy ja tuntuu pienissä arkisissa asioissa, jotka eivät käy mielessäkään silloin, kun on sairaana.
Keväällä 2022 Satu sai munuaisensiirron. Hänen puolisonsa ei soveltunut hänelle luovuttajaksi suuresta halustaan huolimatta, mutta tuntematon elinluovuttaja antoi Sadulle uuden elämän. Dialyysistä, väsymyksestä ja sairaudesta vapautuminen vetävät kiitolliseksi.
– Vasta nyt olen huomannut, että olen ollut todella sairas. Se energian määrä näkyy ja tuntuu kaikissa sellaisissa pienissä arkisissa asioissa, jotka eivät käy mielessäkään silloin, kun on sairaana. Nyt voin esimerkiksi ottaa ja lähteä uimaan yhtäkkiä, kun sattuu huvittamaan. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään.