Paula on kiitollinen uudesta sydämestä

Paulan sydänoireet alkoivat kesällä 2018 satunnaisina kammiolisälyönteinä. Seuraavana vuonna hänelle tuli näköhäiriöitä ja hän näki kaksoiskuvia. Syksyllä 2019 hän oli lähdössä lomamatkalle miehensä kanssa, mutta lääkäri kielsi matkan sydänoireiden vuoksi. Mies lähti matkaan siskonsa kanssa. Matkan aikana Paula heräsikin viiltävään pääkipuun. Pään tietokonetomografiasta ei löytynyt kuitenkaan syytä oireille.

Samana syksynä Paula meni tajuttomaksi yöllä. Ambulanssi tuli paikalle, mutta Paula ei halunnut lähteä päivystykseen, vaan meni seuraavana päivänä miehensä patistamana työterveyshuoltoon. Paula lähetettiin kiireellisenä OYS:n neurologille. Vastaanottoa odottaessaan hän meni jälleen tajuttomaksi ja heräsi seuraavan kerran päivystyksessä tarkkailussa. Oireiden todettiin olevan sydänperäisiä ja Paula siirrettiin sydänteholle. Siellä ollessa Paulan sydän pysähtyi kaksi kertaa ja hänet elvytettiin. Toisen sydänpysähdyksen jälkeen hänelle asennettiin tahdistin.

Paulalla todettiin sydänsairaus nimeltään persistoiva lymfosyyttinen myokardiitti, joka myöhemmin varmistui sydän sarkoidoosiksi. Sydämen vajaatoiminnan vuoksi Paulan vointi kävi yhä heikommaksi. Pahimpina aikoina hän jaksoi juuri ja juuri kävellä olohuoneesta keittiöön ja vessaan. Verenpaine oli niin matala, että hän pyörtyi pari kertaa vessamatkalla. Nesteen kertyminen kehoon aiheutti kroonisen yskän ja yöt menivät sängynlaidalla istuen.

Läheiset olivat huolissaan Paulan kunnon heikkenemisestä.

– Vaikka olinkin huonossa kunnossa ja ymmärsin tilanteeni, en osannut pelätä tulevaa. Olin niin uupunut, että mikä tahansa muutos oli minulle vaihtoehto. En osannut pelätä kuolemaakaan. 

Uusi sydän löytyi nopeasti, seitsemässä kuukaudessa. Paula oli ajatellut, että siirto tapahtuisi kahden vuoden sisällä, eikä hän osannut odottaa sitä niin pian.

– Kun puhelu siirtoon lähdöstä tuli 15.7.2021, oli se suuri helpotus ja lähdin matkaan turvallisella mielellä. Varmaan enemmän se huoletti ja pelotti läheisiäni.

Itse sydänsiirtoleikkaus meni hyvin, mutta sen jälkeen Paulalla oli useita vaikeita komplikaatioita. Hän oli hengityskoneessa 12 vuorokautta ja aluksi Paulaa ei saatu hereille. Munuaisten toiminta oli lakannut ja Paulalle jouduttiin aloittamaan dialyysihoito. Paulan äänihuulet halvaantuivat oikealta puolelta hengityskonehoidon ja avosydänleikkauksen vuoksi. Ravinnon ja lääkkeet hän sai nenä-mahaletkun avulla. Teho-osastolla, tehostetussa valvonnassa ja osastolla Paula oli yli kaksi kuukautta.

Toipuminen oli hidasta. Aluksi Paula pystyi vain räpsyttämänään silmiään, sitten hän pystyi puristamaan miehensä kättä ja heiluttamaan varpaitaan. Seitsemän kuukautta siirron jälkeen Paula pystyi kävelemään jo kilometrin. Munuaisten toiminta ja ääni ovat palautuneet, mutta muisti tuntuu heikentyneet, eikä Paula pysty vielä ajamaan esimerkiksi autoa.

– Pikkuhiljaa olen alkanut sisäistää, että mikään ei tule enää ennalleen ja alan käsittää, miten vaikean matkan olen käynyt läpi. On tehtävä surutyötä monesta luopumisesta.

Paulaa ovat auttaneet laajat tukijoukot: puoliso, lapset, vävyt, miniät ja lastenlapset. Sairaus on tiivistänyt entisestään perheen välejä. Myös vertaistuesta on ollut paljon apua.

– Olen erittäin kiitollinen, että sain elinsiirron kautta uuden mahdollisuuden elämälle. Sydämen luovuttajaa muistan kiitollisena ja lämmöllä, vaikka minulle ei kerrota kuka luovuttaja on. Olen luvannut pitää luovutetusta sydämestä hyvää huolta. Askeleet kulkevat eteenpäin, vaikka välillä otetaan taka- ja sivuaskelia.