Paavo sai uuden munuaisen jo toisen kerran
Paavo oli 23-vuotias, kun munuaisten vajaatoiminta todettiin työterveydenhuollossa. Sen aiheuttajaksi paljastui IgA-glomerulonefriitti, muttei ole koskaan täysin selvinnyt, mistä se johtui. Sairauden aiheuttajaksi epäiltiin aikoinaan pitkittynyttä flunssaa, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Paavo sai ensimmäisen munuaisensiirron vuonna 2005. Silloin hän odotti uutta munuaista vuoden verran. Siirtomunuainen toimi lähes kymmenen vuotta, kunnes se yhtäkkiä lopetti toimintansa loppukesästä 2014. Ainut vaihtoehto oli aloittaa dialyysi uudelleen. Paavo oli toistamiseen yli kolme vuotta dialyysihoidossa. Siinä ajassa odottamisen osasi siirtää jo taka-alalle.
Odottaminen muuttui helpommaksi, kun sen oppi välillä unohtamaan. Minuutit ovat paljon pidempiä silloin, kun odottaa. Eikä nyt puhuta edes minuuteista, vaan päivistä ja kuukausista, jopa vuosista.
Paavo teki hemodialyysiä omatoimisesti kotona. Viikossa hän teki hoidon kaksi kertaa yöllä, jolloin se kesti valmisteluineen yli 9 tuntia. Kerran viikossa hän teki päivädialyysin, johon aikaa kului viitisen tuntia. Mitä useammin hoidon tekee, ja mitä pidempään, sen parempana vointi pysyy. Vaikka ensimmäisellä kerralla hän oli kokoaikatyössä, nyt odottamisen pitkittyessä työn, hoidon, perheen ja harrastusten yhdistyminen kävi mahdottomaksi. Puolipäivätyöhön ja muihin tehtäviin työpaikalla siirtyminen helpotti arkea.
Uutta munuaista voi joutua odottamaan pitkään, varsinkin toisella kierroksella, kun kehoon on kertynyt enemmän vasta-aineita. Vaikka dialyysihoidossa pärjää kymmeniä vuosia, munuaisensiirto parantaa huomattavasti elämänlaatua.
Neljäntenä odotusvuonna Paavon odotus palkittiin. Uusi munuainen löytyi ja elämä muuttui taas kertaheitolla.