Hetu luovutti toisen munuaisensa aviomiehelleen Hannulle
Entinen kirkon nuorisotyöntekijä ja nykyinen eläkeläinen Hetu luovutti neljä vuotta sitten toisen munuaisensa aviomiehelleen Hannulle, joka oli kärsinyt pitkään diabeteksestä ja autoimmuunisairauksista.
Entinen kirkon nuorisotyöntekijä ja nykyinen eläkeläinen Hetu luovutti neljä vuotta sitten toisen munuaisensa aviomiehelleen Hannulle, joka oli kärsinyt pitkään diabeteksestä ja autoimmuunisairauksista.
Lääkärit olivat todenneet, että Hannun munuaiset eivät enää kestä. Diabetes oli edennyt jo niin pitkälle, että Hannu joutui kotona vatsakalvodialyysiin. Voisiko joltakulta läheiseltä saada uuden munuaisen? Valitettavasti kumpikaan Hannun kahdesta siskosta ei voinut toimia elinluovuttajana terveyssyistä.
Sitten lääkäri kysyi Hannulta:
– Entäs puoliso?
– Hän antaisi vaikka viimeisenkin paidan päältään! vastasi Hannu.
– Joo, niin antaisinkin, Hetu sanoo.
– Minulle oli itsestäänselvyys, että voisin olla elinluovuttaja.
Hetu otti yhteyttä HUSin kansalliseen elävien luovuttajien koordinaattoriin Jenni Kippolaan, joka haastatteli Hetun ja lähetti hänet ensimmäisiin tarvittaviin laboratoriokokeisiin. Hetu meni myös munuaissairauksiin erikoistuneen lääkärin eli nefrologin vastaanotolle.
– Sain kysymyksiini vastaukset – ja hurjan hyvän tuen.
Laboratoriokokeiden tulokset olivat hyvät, mutta Hetun painoindeksi oli liian korkea – ja potentiaalisen elinluovuttajan terveydelle vaarallinen. Mikäli Hetu haluaisi luovuttaa munuaisensa, olisi edessä kahdeksan kilon painonpudotus. Siihen Hetu ryhtyikin määrätietoisesti, ja puolen vuoden ja onnistuneen painonpudotuksen jälkeen tutkimukset jatkuivat. Niissä Hetun ja Hannun kudossopivuudet tutkittiin tarkasti.
Elinluovutusprosessin viimeiset tutkimukset ja verikokeet tehtiin siirtoa edeltävänä päivänä. Lääkäri haastatteli Hetun vielä kertaalleen ja kyseli, onhan hän ryhtymässä elinluovutukseen varmasti vapaaehtoisesti, ilman painostusta, ja ettei hän ole saamassa munuaisesta rahallista korvausta.
– Ymmärräthän riskit? lääkäri kysyi lopuksi Hetulta.
Leikkauspäivä ja toipuminen
Hetu ja Hannu nukkuivat leikkauspäivää edeltävänä yönä hyvin. Hetu valmisteltiin leikkaukseen heti aamukahdeksalta, Hannu taas vietiin leikkaussaliin iltapäivällä kahdelta. Molemmilla oli sama leikkaussali ja elinsiirtokirurgi.
Munuaisensiirto oli menestys. Hannun uusi Hetulta saatu munuainen käynnistyi jo leikkauspöydällä.
– Aivan käsittämätöntä! Hetu sanoo.
Olemme selvinneet tästä hirveän helpolla. Tiedän, että olisi voinut olla kaikenlaisia komplikaatioita.
Aviopari toipui eri sairaalahuoneissa. Aluksi he soittivat toisilleen sängystä ja kyselivät vointeja. Hannu oli heistä kahdesta nopeammin jalkeilla, ja kun hän jo hieman käveli sairaalan käytävillä, ei Hetulla käynyt vielä mielessäkään nousta sängystä.
Hetun sisko haki Hetun ja Hannun sairaalasta viisi päivää leikkausten jälkeen. Kuukauden ajan toipilaiden piti varoa nostelemasta mitään painavaa. Väsymys ja pieni haavakipu hoituivat tavallisilla särkylääkkeillä.
Leikkaukset tehtiin toukokuun viimeisenä päivänä, ja seuraavan kesän Hetu ja Hannu elivät ”kevyempää elämää”. Hetu ei esimerkiksi pyöräillyt. Hetun mukaan viimeistään syksyllä Hannusta näki, että hänen vointinsa oli parantunut huomattavasti.
– Ihan eri mies! Hetu toteaa.
Nyt avioparilla on molemmilla yhtä hyvin toimivat munuaiset – ”Hetun munuaiset!”
– Olemme selvinneet tästä hirveän helpolla. Tiedän, että olisi voinut olla kaikenlaisia komplikaatioita, Hetu sanoo.