Elävä munuaisen luovutus

Terve ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa omaiselleen tai läheiselle henkilölle. Munuaisensiirtoon elävältä luovuttajalta liittyy useita etuja aivokuolleelta luovuttajalta tehtyyn siirtoon verrattuna. Munuaisensiirtoa tarvitseva saa tutkitusti terveen munuaisen ja leikkaus voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohta. Munuaisen luovutus on turvallinen toimenpide huolellisesti tutkituille luovuttajille.

Jos harkitset munuaisen luovutusta läheisellesi, ota yhteys oman keskussairaalasi munuaislääkäriin. Hän voi vastata kysymyksiisi ja aloittaa tarvittaessa lisätutkimukset.

Luovuttajan tutkimukset, sairaalahoito luovutusleikkauksen yhteydessä ja myöhempi polikliininen seuranta ovat luovuttajalle maksuttomia. Luovuttaja saa sairauspäivärahan suuruista Kelan luovutuspäivärahaa, mikäli työnantaja ei maksa hänelle palkkaa työstä poissaolon ajalta.

Elävältä luovuttajalta tehdyn munuaisensiirron edut

  • Munuaisen siirtoa tarvitseva saa tutkitusti terveen munuaisen.
  • Siirtoleikkaus tehdään ennalta suunniteltuna ajankohtana, jolloin vastaanottajan terveydentila on vakaa.
  • Vältytään pitkältä ja epävarmalta odotusajalta.

  • Siirtoleikkaus voidaan tehdä vain muutaman dialyysikerran jälkeen tai kokonaan ilman edeltävää dialyysivaihetta.

  • Elävältä luovuttajalta siirretty munuainen alkaa toimia heti siirtoleikkauksen jälkeen, mikä vaikuttaa siirteen pitkäaikaisennusteeseen.

  • Elävän luovuttajan antama munuainen toimii todennäköisesti pidempään kuin aivokuolleelta luovuttajalta saatu munuainen.

Kuka soveltuu munuaisen luovuttajaksi?

Suomen lain mukaan täysi-ikäinen ja hoidostaan päättämään kykenevä henkilö voi luovuttaa munuaisensa lähiomaisensa tai muun läheisensä sairauden hoitoon. Munuaisen luovuttajan tulee olla terve, eikä hänellä saa olla pitkäaikaisia sairauksia tai lääkehoitoja. Munuaisten rakenteen ja toiminnan tulee olla normaali. Munuaisen luovutus perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja haluun auttaa läheistä.

Aivokuolleilta luovuttajilta tehtävissä munuaisensiirroissa pyritään hyvään kudostyyppien yhteensopivuuteen munuaisen luovuttajan ja saajan välillä. Kudossopivuuden merkitys on elävältä luovuttajalta tehdyissä siirroissa vähäisempi, ja luovuttajaksi voi lähiomaisen lisäksi soveltua esimerkiksi puoliso. Luovuttajan veriryhmän täytyy yleensä olla yhteensopiva vastaanottajan veriryhmän kanssa.

Munuaisen luovutuksen voi estää: munuaisten tai virtsateiden sairaus, diabetes, korkea verenpaine suhteutettuna luovuttajan ikään, sydän- tai keuhkosairaus, merkittävä lihavuus, maksasairaus, syöpä (myös jo parantunut syöpä), sairaudet joiden hoitoon tarvitaan verenohennuslääkkeitä, psyykkinen sairaus

Munuaisen luovutuksen jälkeen

Kun on luovuttanut toisen munuaisensa, on munuaistoiminnasta jäljellä vain puolet. Elimistö pystyy kuitenkin kompensoimaan tilannetta ja jäljelle jääneen munuaisen toiminta lisääntyy vähitellen noin 70 prosenttiin normaalista. Tämä riittää yleensä siihen, ettei munuaistoimintaa mittaavissa laboratoriokokeissa näy mitään poikkeavaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että munuaisen luovuttajalla on joko samankaltainen tai hieman kohonnut riski sairastua myöhemmin krooniseen munuaissairauteen kuin väestössä yleensä. Joillakin luovuttajilla verenpaine saattaa ajan myötä kohota ja virtsaan voi ilmaantua pieniä määriä valkuaista.

Munuaisen luovuttajan seuranta jatkuu erikoissairaanhoidossa elinikäisesti. Poliklinikkakäynti on 1–3 ja 12 kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja jatkossa viiden vuoden välein oman alueen keskussairaalassa.

Lisätietoa saat Munuais- ja maksaliiton painetusta esitteestä tai sivulta www.munuainen.fi/elavaluovutus




musili

syke logo

STM_tukee_Veikkauksen_tuotoilla web